Rupi

Substantiivi

muokkaa

rupi (7-E)

  1. haavasta vuotavasta tai ihottuman erittämästä nesteestä ihon pintaan muodostunut karstottuma

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈrupi/
  • tavutus: ru‧pi

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi rupi ruvet
genetiivi ruven rupien
(rupein)
partitiivi rupea rupia
akkusatiivi rupi;
ruven
ruvet
sisäpaikallissijat
inessiivi ruvessa ruvissa
elatiivi ruvesta ruvista
illatiivi rupeen rupiin
ulkopaikallissijat
adessiivi ruvella ruvilla
ablatiivi ruvelta ruvilta
allatiivi ruvelle ruville
muut sijamuodot
essiivi rupena rupina
translatiivi ruveksi ruviksi
abessiivi ruvetta ruvitta
instruktiivi ruvin
komitatiivi rupine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo ruve-
vahva vartalo rupe-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

maitorupi, märkärupi, omenarupi, perunarupi, rupikonna, rupisammakko

Aiheesta muualla

muokkaa
  • rupi Kielitoimiston sanakirjassa
  • Artikkeli 3171 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Kroaatti

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

rupi

  1. (taivutusmuoto) yksikön datiivimuoto sanasta rupa
  2. (taivutusmuoto) yksikön lokatiivimuoto sanasta rupa