Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

rupi (7-E)

  1. haavasta vuotavasta tai ihottuman erittämästä nesteestä ihon pintaan muodostunut karstottuma

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈrupi/
  • tavutus: ru‧pi

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi rupi ruvet
genetiivi ruven rupien
(rupein)
partitiivi rupea rupia
akkusatiivi rupi;
ruven
ruvet
sisäpaikallissijat
inessiivi ruvessa ruvissa
elatiivi ruvesta ruvista
illatiivi rupeen rupiin
ulkopaikallissijat
adessiivi ruvella ruvilla
ablatiivi ruvelta ruvilta
allatiivi ruvelle ruville
muut sijamuodot
essiivi rupena rupina
translatiivi ruveksi ruviksi
abessiivi ruvetta ruvitta
instruktiivi ruvin
komitatiivi rupine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo ruve-
vahva vartalo rupe-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

maitorupi, märkärupi, omenarupi, perunarupi, rupikonna, rupisammakko

Aiheesta muualla muokkaa

  • rupi Kielitoimiston sanakirjassa

Kroaatti muokkaa

Substantiivi muokkaa

rupi

  1. (taivutusmuoto) yksikön datiivi sanasta rupa
  2. (taivutusmuoto) yksikön lokatiivi sanasta rupa