rusakko
 |
Suomi
muokkaa
Substantiivi
muokkaa- (Lepus europaeus), jänistä eli metsäjänistä kookkaampi ja pitkäkorvaisempi jäniseläin
- Rusakko on ympärivuotisesti väritykseltään kellertävän harmaanruskea.
- Rusakko synnyttää karvapintaisia ja avosilmäisiä poikasia.
- Rusakko risteytyy metsäjäniksen kanssa niin, että puhdasta kantaa on vaikea havaita eteläisessä Suomessa.
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈrusɑkːo/
- tavutus: ru‧sak‧ko
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | rusakko | rusakot |
| genetiivi | rusakon | rusakoiden rusakoitten rusakkojen |
| partitiivi | rusakkoa | rusakkoja rusakoita |
| akkusatiivi | rusakko; rusakon |
rusakot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | rusakossa | rusakoissa |
| elatiivi | rusakosta | rusakoista |
| illatiivi | rusakkoon | rusakkoihin rusakoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | rusakolla | rusakoilla |
| ablatiivi | rusakolta | rusakoilta |
| allatiivi | rusakolle | rusakoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | rusakkona | rusakkoina rusakoina |
| translatiivi | rusakoksi | rusakoiksi |
| abessiivi | rusakotta | rusakoitta |
| instruktiivi | – | rusakoin |
| komitatiivi | – | rusakkoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | rusako- | |
| vahva vartalo | rusakko- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaavenäjän sanasta руса́к (rusák); Sanan yleistymiseen lienee vaikuttanut assosiaatio sanaan ruskea.[1]
Käännökset
muokkaa1. Lepus europaeus
|
|
Liittyvät sanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaaViitteet
muokkaa- ↑ Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja R–Ö. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2000. ISBN 951-717-712-7, ISSN 0355-1768.