Katso myös: Ruska, ruskâ
Wikipedia
Katso artikkeli Ruska Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
 
Ruska

Substantiivi

muokkaa

ruska (10)[1]

  1. lehtensä syksyllä varistavien kasvien lehtien värin muuttuminen vihreästä muiksi väreiksi; syysruska

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈruskɑ/
  • tavutus: rus‧ka

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ruska ruskat
genetiivi ruskan ruskien
(ruskain)
partitiivi ruskaa ruskia
akkusatiivi ruska;
ruskan
ruskat
sisäpaikallissijat
inessiivi ruskassa ruskissa
elatiivi ruskasta ruskista
illatiivi ruskaan ruskiin
ulkopaikallissijat
adessiivi ruskalla ruskilla
ablatiivi ruskalta ruskilta
allatiivi ruskalle ruskille
muut sijamuodot
essiivi ruskana ruskina
translatiivi ruskaksi ruskiksi
abessiivi ruskatta ruskitta
instruktiivi ruskin
komitatiivi ruskine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo ruska-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

Sana on sukua sanalle ruskea, mutta lainautunut suomeen saamen kielten kautta 1900-luvun alussa.[2]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

maaruska, ruska-aika, ruskaretki

Aiheesta muualla

muokkaa
  • ruska Kielitoimiston sanakirjassa
  • ruska Tieteen termipankissa
  • Kysymyksiä ja vastauksia sanojen alkuperästä: Ruska. Kotimaisten kielten keskus

Kroaatti

muokkaa

Adjektiivi

muokkaa

ruska

  1. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin nominatiivimuoto sanasta ruski
  2. (taivutusmuoto) monikon neutrin nominatiivimuoto sanasta ruski
  3. (taivutusmuoto) monikon neutrin akkusatiivimuoto sanasta ruski

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10
  2. Kaisa Häkkinen: Värien yhteisen historian voi yhä aistia taivaanrannassa. Tiede, 10, nro 2020. Artikkelin verkkoversio.