syksy
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
syksy (1)
- kesän ja talven välinen vuodenaika
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /'syk.sy/
- tavutus: syk‧sy
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | syksy | syksyt |
genetiivi | syksyn | syksyjen |
partitiivi | syksyä | syksyjä |
akkusatiivi | syksy; syksyn |
syksyt |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | syksyssä | syksyissä |
elatiivi | syksystä | syksyistä |
illatiivi | syksyyn | syksyihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | syksyllä | syksyillä |
ablatiivi | syksyltä | syksyiltä |
allatiivi | syksylle | syksyille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | syksynä | syksyinä |
translatiivi | syksyksi | syksyiksi |
abessiivi | syksyttä | syksyittä |
instruktiivi | – | syksyin |
komitatiivi | – | syksyine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | syksy- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset muokkaa
1. kesän ja talven välinen vuodenaika
|
|
Liittyvät sanat muokkaa
Johdokset muokkaa
- adjektiivit: syksyinen, syksyllinen
Yhdyssanat muokkaa
alkusyksy, loppusyksy, myöhäissyksy, syksykylmä, syksypuoli, varhaissyksy
Aiheesta muualla muokkaa
- syksy Kielitoimiston sanakirjassa