Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

rutistus (39)

  1. rutistaminen; sen toteutus
    Aloitimme viimeisen rutistuksen kohti huippua.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈrut̪ist̪us/
  • tavutus: ru‧tis‧tus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi rutistus rutistukset
genetiivi rutistuksen rutistusten
rutistuksien
partitiivi rutistusta rutistuksia
akkusatiivi rutistus;
rutistuksen
rutistukset
sisäpaikallissijat
inessiivi rutistuksessa rutistuksissa
elatiivi rutistuksesta rutistuksista
illatiivi rutistukseen rutistuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi rutistuksella rutistuksilla
ablatiivi rutistukselta rutistuksilta
allatiivi rutistukselle rutistuksille
muut sijamuodot
essiivi rutistuksena rutistuksina
translatiivi rutistukseksi rutistuksiksi
abessiivi rutistuksetta rutistuksitta
instruktiivi rutistuksin
komitatiivi rutistuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo rutistukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
rutistus-

Etymologia muokkaa

johdos verbistä rutistaa (rutist- + -us)

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

loppurutistus

Aiheesta muualla muokkaa