rutistus
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaarutistus (39)
- rutistaminen; sen toteutus
- Aloitimme viimeisen rutistuksen kohti huippua.
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈrut̪ist̪us/
- tavutus: ru‧tis‧tus
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | rutistus | rutistukset |
genetiivi | rutistuksen | rutistusten rutistuksien |
partitiivi | rutistusta | rutistuksia |
akkusatiivi | rutistus; rutistuksen |
rutistukset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | rutistuksessa | rutistuksissa |
elatiivi | rutistuksesta | rutistuksista |
illatiivi | rutistukseen | rutistuksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | rutistuksella | rutistuksilla |
ablatiivi | rutistukselta | rutistuksilta |
allatiivi | rutistukselle | rutistuksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | rutistuksena | rutistuksina |
translatiivi | rutistukseksi | rutistuksiksi |
abessiivi | rutistuksetta | rutistuksitta |
instruktiivi | – | rutistuksin |
komitatiivi | – | rutistuksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | rutistukse- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
rutistus- |
Etymologia
muokkaaKäännökset
muokkaa1. rutistaminen; sen toteutus
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Liittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- rutistus Kielitoimiston sanakirjassa