Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

ruuma (10)[1]

  1. (merenkulku) laivan kannen alainen lastitila
  2. (ilmailu) lentokoneen lastitila
  3. (maatalous) navetan tai tallin ulosteiden purkutila

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈruːmɑ/
  • tavutus: ruu‧ma

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ruuma ruumat
genetiivi ruuman ruumien
(ruumain)
partitiivi ruumaa ruumia
akkusatiivi ruuma;
ruuman
ruumat
sisäpaikallissijat
inessiivi ruumassa ruumissa
elatiivi ruumasta ruumista
illatiivi ruumaan ruumiin
ulkopaikallissijat
adessiivi ruumalla ruumilla
ablatiivi ruumalta ruumilta
allatiivi ruumalle ruumille
muut sijamuodot
essiivi ruumana ruumina
translatiivi ruumaksi ruumiksi
abessiivi ruumatta ruumitta
instruktiivi ruumin
komitatiivi ruumine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo ruuma-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

keularuuma, lastiruuma, sontaruuma

Aiheesta muualla muokkaa

  • ruuma Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10