Substantiivi

muokkaa

ruusuke (48-A)

  1. kukkaa muistuttava koriste
    Seinä on peittynyt koiranäyttelyistä saatuista ruusukkeista.
    Britanniassa konservatiivit käyttävät vaalikampanjoinnissa sinistä ruusuketta ja työväenpuolueen kannattajat punaista.
  2. (arkkitehtuuri) klassistisessa arkkitehtuurissa varsinkin sisäkatoissa käytetty kipsinen pyöreä, reliefimäinen koristekuvio; edellisen muusta materiaalista tehty jäljitelmä
  3. (kasvitiede) pyöreänä, kukkamaisena muodostelmana kasvavat lehdet
  4. rusetti

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈruːsukeˣ/
  • tavutus: ruu‧su‧ke

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ruusuke ruusukkeet
genetiivi ruusukkeen ruusukkeiden
ruusukkeitten
partitiivi ruusuketta ruusukkeita
akkusatiivi ruusuke;
ruusukkeen
ruusukkeet
sisäpaikallissijat
inessiivi ruusukkeessa ruusukkeissa
elatiivi ruusukkeesta ruusukkeista
illatiivi ruusukkeeseen ruusukkeisiin
ruusukkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi ruusukkeella ruusukkeilla
ablatiivi ruusukkeelta ruusukkeilta
allatiivi ruusukkeelle ruusukkeille
muut sijamuodot
essiivi ruusukkeena ruusukkeina
translatiivi ruusukkeeksi ruusukkeiksi
abessiivi ruusukkeetta ruusukkeitta
instruktiivi ruusukkein
komitatiivi ruusukkeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo ruusukkee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
ruusuket-

Etymologia

muokkaa

ruusu + -ke

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Synonyymit
muokkaa
Johdokset
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • ruusuke Kielitoimiston sanakirjassa