Wikipedia
Katso artikkeli Rusetti Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
 
Rusetti
 
Rusetti

Substantiivi

muokkaa

rusetti (5-C)

  1. solmu, jossa on kaksi mutkaa päiden jäädessä vapaiksi
    Kengän nauhat solmitaan yleensä rusetille.
  2. miehen vaatekappale, joka muodostaa rusetin kaulan etupuolelle
    Frakin kanssa käytetään valkoista rusettia.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈruset̪ːi/
  • tavutus: ru‧set‧ti

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi rusetti rusetit
genetiivi rusetin rusettien
(rusettein)
partitiivi rusettia rusetteja
akkusatiivi rusetti;
rusetin
rusetit
sisäpaikallissijat
inessiivi rusetissa ruseteissa
elatiivi rusetista ruseteista
illatiivi rusettiin rusetteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi rusetilla ruseteilla
ablatiivi rusetilta ruseteilta
allatiivi rusetille ruseteille
muut sijamuodot
essiivi rusettina rusetteina
translatiivi rusetiksi ruseteiksi
abessiivi rusetitta ruseteitta
instruktiivi rusetein
komitatiivi rusetteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo ruseti-
vahva vartalo rusetti-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Synonyymit
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

rusettiluistelu, rusettinauha, rusettisolmu

Aiheesta muualla

muokkaa
  • rusetti Kielitoimiston sanakirjassa