Substantiivi

muokkaa

solmuke (48-A)[1]

  1. juhlava kaulalle symmetrisesti sidottu nauha
  2. Määritelmä puuttuu.
    imusolmuke

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈsolmukeˣ/
  • tavutus: sol‧mu‧ke

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi solmuke solmukkeet
genetiivi solmukkeen solmukkeiden
solmukkeitten
partitiivi solmuketta solmukkeita
akkusatiivi solmuke;
solmukkeen
solmukkeet
sisäpaikallissijat
inessiivi solmukkeessa solmukkeissa
elatiivi solmukkeesta solmukkeista
illatiivi solmukkeeseen solmukkeisiin
solmukkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi solmukkeella solmukkeilla
ablatiivi solmukkeelta solmukkeilta
allatiivi solmukkeelle solmukkeille
muut sijamuodot
essiivi solmukkeena solmukkeina
translatiivi solmukkeeksi solmukkeiksi
abessiivi solmukkeetta solmukkeitta
instruktiivi solmukkein
komitatiivi solmukkeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo solmukkee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
solmuket-

Etymologia

muokkaa

solmu + -ke

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Synonyymit
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • solmuke Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 48-A