ruuta
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- mikä tahansa ruutain sukuun (Ruta) kuuluva ruutakasvien laji tai sellaisen yksilö
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ruuta | ruudat |
| genetiivi | ruudan | ruutien (ruutain) |
| partitiivi | ruutaa | ruutia |
| akkusatiivi | ruuta; ruudan |
ruudat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ruudassa | ruudissa |
| elatiivi | ruudasta | ruudista |
| illatiivi | ruutaan | ruutiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ruudalla | ruudilla |
| ablatiivi | ruudalta | ruudilta |
| allatiivi | ruudalle | ruudille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ruutana | ruutina |
| translatiivi | ruudaksi | ruudiksi |
| abessiivi | ruudatta | ruuditta |
| instruktiivi | – | ruudin |
| komitatiivi | – | ruutine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | ruuda- | |
| vahva vartalo | ruuta- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaaKäännökset
muokkaaViitteet
muokkaa- ↑ Kaisa Häkkinen & Terttu Lempiäinen: Aaloesta öljypuuhun. Suomen kielellä mainittuja kasveja Agricolan aikaan, s. 110. Helsinki: Teos, 2011. ISBN 978-951-851-358-5.