rynnäs
 |
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- (merenkulku) aluksen keulakupu, keulassa oleva pyöristymä, josta kylki alkaa
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈrynːæs/, [ˈrynːæs]
- tavutus: ryn‧näs
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | rynnäs | ryntäät |
| genetiivi | ryntään | ryntäiden ryntäitten |
| partitiivi | rynnästä | ryntäitä |
| akkusatiivi | rynnäs; ryntään |
ryntäät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ryntäässä | ryntäissä |
| elatiivi | ryntäästä | ryntäistä |
| illatiivi | ryntääseen | ryntäisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ryntäällä | ryntäillä |
| ablatiivi | ryntäältä | ryntäiltä |
| allatiivi | ryntäälle | ryntäille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ryntäänä | ryntäinä |
| translatiivi | ryntääksi | ryntäiksi |
| abessiivi | ryntäättä | ryntäittä |
| instruktiivi | – | ryntäin |
| komitatiivi | – | ryntäine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | ryntää- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
rynnäs- | |
Käännökset
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- rynnäs Kielitoimiston sanakirjassa