Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

ryntäät (41-J) (monikollinen)

  1. hevosen rintaosa
    Ajanotto alkaa, kun hevosen ryntäät ylittävät lähtölinjan.
  2. (puhekieltä) naisen rinnat
    Polvet nousi, ryntäät hyppi niin... (K. Kuuva: Lärvätsalo go go, 1966)
  3. (taivutusmuoto) monikkomuoto sanasta rynnäs

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ryntäät
genetiivi ryntäiden
ryntäitten
partitiivi ryntäitä
akkusatiivi –;
ryntäät
sisäpaikallissijat
inessiivi ryntäissä
elatiivi ryntäistä
illatiivi ryntäisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi ryntäillä
ablatiivi ryntäiltä
allatiivi ryntäille
muut sijamuodot
essiivi ryntäinä
translatiivi ryntäiksi
abessiivi ryntäittä
instruktiivi ryntäin
komitatiivi ryntäine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo ryntää-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
rynnäs-

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

Verbi muokkaa

ryntäät

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 2. persoonan muoto verbistä rynnätä