rysä
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
rysä (10)
- kalanpyydys, lankaverkosta valmistettu usein suurikokoinen yksi- tai useampinieluinen, johdeaidallinen sulkupyydys, jonka havas on pingotettu vanteille
- (arkikieltä) liikenneratsia, sakkorysä
- Kaksikko ajoi törkeää ylinopeutta poliisin rysään. (satakunnankansa.fi)
- Tuore kuski kahtasataa poliisin rysään Sysmässä (ksml.fi)
- (arkikieltä, urheilu) maali (paikka, johon peliväline yritetään saada); maali (suoritus)
- Granlund iski Minnesotan toisen osuman ja viimeisteli loppunumerot tyhjään rysään. (suomikiekko.com)
- Hän iski finaalissa kaksi rysää.
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈrysæ/
- tavutus: ry‧sä
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | rysä | rysät |
| genetiivi | rysän | rysien (rysäin) |
| partitiivi | rysää | rysiä |
| akkusatiivi | rysä; rysän |
rysät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | rysässä | rysissä |
| elatiivi | rysästä | rysistä |
| illatiivi | rysään | rysiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | rysällä | rysillä |
| ablatiivi | rysältä | rysiltä |
| allatiivi | rysälle | rysille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | rysänä | rysinä |
| translatiivi | rysäksi | rysiksi |
| abessiivi | rysättä | rysittä |
| instruktiivi | – | rysin |
| komitatiivi | – | rysine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | rysä- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia muokkaa
< ruotsi << kelttiläinen[1]
Käännökset muokkaa
Liittyvät sanat muokkaa
Yhdyssanat ja sanaliitot muokkaa
isorysä, lohirysä, rysäkalastus, sakkorysä, turistirysä
Aiheesta muualla muokkaa
- rysä Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet muokkaa
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 379. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.