säihke

Suomi

Substantiivi

säihke (48)

(myös kuvaannollisesti) loiste, kimallus, loisto, loistokkuus

Ääntäminen

IPA: /ˈsæi̯hkeˣ/
tavutus: säih‧ke

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	säihke	säihkeet
genetiivi	säihkeen	säihkeiden säihkeitten
partitiivi	säihkettä	säihkeitä
akkusatiivi	säihke; säihkeen	säihkeet
sisäpaikallissijat
inessiivi	säihkeessä	säihkeissä
elatiivi	säihkeestä	säihkeistä
illatiivi	säihkeeseen	säihkeisiin säihkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	säihkeellä	säihkeillä
ablatiivi	säihkeeltä	säihkeiltä
allatiivi	säihkeelle	säihkeille
muut sijamuodot
essiivi	säihkeenä	säihkeinä
translatiivi	säihkeeksi	säihkeiksi
abessiivi	säihkeettä	säihkeittä
instruktiivi	–	säihkein
komitatiivi	–	säihkeine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	säihkee-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	säihket-

Käännökset

1. kimallus, loistokkuus

englanti: éclat, eclat
italia: sfarzo m., splendore m.

portugali: esplendor m.
ranska: éclat m.

Aiheesta muualla

säihke Kielitoimiston sanakirjassa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wiktionary.org/w/index.php?title=säihke&oldid=4158957”