Katso myös: Särkkä, sarkka

Substantiivi

muokkaa

särkkä (10-A)

  1. vedenalainen tai vedestä kohoava hiekkakasaantuma

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈsærkːæ/
  • tavutus: särk‧kä

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi särkkä särkät
genetiivi särkän särkkien
(särkkäin)
partitiivi särkkää särkkiä
akkusatiivi särkkä;
särkän
särkät
sisäpaikallissijat
inessiivi särkässä särkissä
elatiivi särkästä särkistä
illatiivi särkkään särkkiin
ulkopaikallissijat
adessiivi särkällä särkillä
ablatiivi särkältä särkiltä
allatiivi särkälle särkille
muut sijamuodot
essiivi särkkänä särkkinä
translatiivi särkäksi särkiksi
abessiivi särkättä särkittä
instruktiivi särkin
komitatiivi särkkine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo särkä-
vahva vartalo särkkä-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa