sarkka
 |
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaTaivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | sarkka | sarkat |
| genetiivi | sarkan | sarkkojen (sarkkain) |
| partitiivi | sarkkaa | sarkkoja |
| akkusatiivi | sarkka; sarkan |
sarkat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | sarkassa | sarkoissa |
| elatiivi | sarkasta | sarkoista |
| illatiivi | sarkkaan | sarkkoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | sarkalla | sarkoilla |
| ablatiivi | sarkalta | sarkoilta |
| allatiivi | sarkalle | sarkoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | sarkkana | sarkkoina |
| translatiivi | sarkaksi | sarkoiksi |
| abessiivi | sarkatta | sarkoitta |
| instruktiivi | – | sarkoin |
| komitatiivi | – | sarkkoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | sarka- | |
| vahva vartalo | sarkka- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaa< venäjän[1] sanasta чарка (vanh. votkakuppi; vanha votkamitta 143,5 ml, myöhemmin 123 ml), deminutiivi samaa tarkoittavasta sanasta чара
Viitteet
muokkaa- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 367. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.