kolpakko
Suomi
muokkaa.svg)
Substantiivi
muokkaa- kahvallinen ja joskus kannellinen oluttuoppi
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkolpɑkːo/
- tavutus: kol‧pak‧ko
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kolpakko | kolpakot |
| genetiivi | kolpakon | kolpakoiden kolpakoitten kolpakkojen |
| partitiivi | kolpakkoa | kolpakkoja kolpakoita |
| akkusatiivi | kolpakko; kolpakon |
kolpakot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kolpakossa | kolpakoissa |
| elatiivi | kolpakosta | kolpakoista |
| illatiivi | kolpakkoon | kolpakkoihin kolpakoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kolpakolla | kolpakoilla |
| ablatiivi | kolpakolta | kolpakoilta |
| allatiivi | kolpakolle | kolpakoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kolpakkona | kolpakkoina kolpakoina |
| translatiivi | kolpakoksi | kolpakoiksi |
| abessiivi | kolpakotta | kolpakoitta |
| instruktiivi | – | kolpakoin |
| komitatiivi | – | kolpakkoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | kolpako- | |
| vahva vartalo | kolpakko- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaa- venäjä[1]n sanasta колпак (korkea lakki, yömyssy; (lampun) kupu tms.) ← turkin kalpak (lakki)
- ilmeisesti koska vanhoissa kolpakoissa oli usein kansi
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- kolpakko Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 367. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.