Wikipedia
Katso artikkeli Säteri Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

säteri (6)

  1. pitkästä raionkuidusta valmistettu silkkikangasjäljitelmä, keinosilkki
  2. (historia) ratsutila, jonka omistaja hankki verovapauden Ruotsin kuninkaalta varustamalla ratsumiehen armeijaan

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈsæt̪eri/
  • tavutus: sä‧te‧ri

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi säteri säterit
genetiivi säterin säterien
sätereiden
sätereitten
partitiivi säteriä sätereitä
säterejä
akkusatiivi säteri;
säterin
säterit
sisäpaikallissijat
inessiivi säterissä sätereissä
elatiivi säteristä sätereistä
illatiivi säteriin sätereihin
ulkopaikallissijat
adessiivi säterillä sätereillä
ablatiivi säteriltä sätereiltä
allatiivi säterille sätereille
muut sijamuodot
essiivi säterinä sätereinä
translatiivi säteriksi sätereiksi
abessiivi säterittä sätereittä
instruktiivi säterein
komitatiivi sätereine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo säteri-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

säteritila, säterivapaus

Aiheesta muualla muokkaa

  • säteri Kielitoimiston sanakirjassa