säyne
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
säyne (48)
- (eläintiede) rinnakkaismuoto sanalle säynävä
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈsæy̯neˣ/
- tavutus: säy‧ne
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | säyne | säyneet |
| genetiivi | säyneen | säyneiden säyneitten |
| partitiivi | säynettä | säyneitä |
| akkusatiivi | säyne; säyneen |
säyneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | säyneessä | säyneissä |
| elatiivi | säyneestä | säyneistä |
| illatiivi | säyneeseen | säyneisiin säyneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | säyneellä | säyneillä |
| ablatiivi | säyneeltä | säyneiltä |
| allatiivi | säyneelle | säyneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | säyneenä | säyneinä |
| translatiivi | säyneeksi | säyneiksi |
| abessiivi | säyneettä | säyneittä |
| instruktiivi | – | säynein |
| komitatiivi | – | säyneine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | säynee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
säynet- | |
Käännökset muokkaa
1. eläintiede: rinnakkaismuoto sanalle säynävä
|
Ks. säynävä |