säynävä
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaasäynävä (10)
- yleinen makean veden särkikala (Leuciscus idus melanotus), joka elää parvissa ja viihtyy kirkkaissa vesissä
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈsæy̯næʋæ/
- tavutus: säy‧nä‧vä
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | säynävä | säynävät |
genetiivi | säynävän | säynävien (säynäväin) |
partitiivi | säynävää | säynäviä |
akkusatiivi | säynävä; säynävän |
säynävät |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | säynävässä | säynävissä |
elatiivi | säynävästä | säynävistä |
illatiivi | säynävään | säynäviin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | säynävällä | säynävillä |
ablatiivi | säynävältä | säynäviltä |
allatiivi | säynävälle | säynäville |
muut sijamuodot | ||
essiivi | säynävänä | säynävinä |
translatiivi | säynäväksi | säynäviksi |
abessiivi | säynävättä | säynävittä |
instruktiivi | – | säynävin |
komitatiivi | – | säynävine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | säynävä- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaSynonyymit
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- säynävä Kielitoimiston sanakirjassa