sökö
 |
Suomi
muokkaaAdjektiivi
muokkaasökö (1) (komparatiivi sökömpi, superlatiivi sököin) (taivutus [luo])
- (slangia) rikkinäinen, risa
- Se vehje on ihan sökö.
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈsøkø/
- tavutus: sö‧kö
Aiheesta muualla
muokkaa- sökö Kielitoimiston sanakirjassa
Substantiivi
muokkaasökö (1)
- (slangia) avopokeri; korttipeli, jossa pelataan yleensä rahasta
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | sökö | sököt |
| genetiivi | sökön | sököjen |
| partitiivi | sököa | sököja |
| akkusatiivi | sökö; sökön |
sököt |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | sökössa | sököissa |
| elatiivi | sökösta | sököista |
| illatiivi | sököön | sököihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | sökölla | sököilla |
| ablatiivi | sökölta | sököilta |
| allatiivi | sökölle | sököille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | sököna | sököina |
| translatiivi | sököksi | sököiksi |
| abessiivi | sökötta | sököitta |
| instruktiivi | – | sököin |
| komitatiivi | – | sököine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | sökö- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Aiheesta muualla
muokkaa- sökö Kielitoimiston sanakirjassa