saastuttaja
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaasaastuttaja (10)
- laitos tms., joka saastuttaa
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈsɑːst̪ut̪ˌt̪ɑjɑ/
- tavutus: saas‧tut‧ta‧ja
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | saastuttaja | saastuttajat |
genetiivi | saastuttajan | saastuttajien (saastuttajain) |
partitiivi | saastuttajaa | saastuttajia |
akkusatiivi | saastuttaja; saastuttajan |
saastuttajat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | saastuttajassa | saastuttajissa |
elatiivi | saastuttajasta | saastuttajista |
illatiivi | saastuttajaan | saastuttajiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | saastuttajalla | saastuttajilla |
ablatiivi | saastuttajalta | saastuttajilta |
allatiivi | saastuttajalle | saastuttajille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | saastuttajana | saastuttajina |
translatiivi | saastuttajaksi | saastuttajiksi |
abessiivi | saastuttajatta | saastuttajitta |
instruktiivi | – | saastuttajin |
komitatiivi | – | saastuttajine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | saastuttaja- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset
muokkaa1. laitos tms., joka saastuttaa
|
Aiheesta muualla
muokkaa- saastuttaja Kielitoimiston sanakirjassa