Substantiivi

muokkaa

saastutus (39)

  1. saastuttaminen

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈsɑːst̪ut̪us/
  • tavutus: saas‧tu‧tus

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi saastutus saastutukset
genetiivi saastutuksen saastutusten
saastutuksien
partitiivi saastutusta saastutuksia
akkusatiivi saastutus;
saastutuksen
saastutukset
sisäpaikallissijat
inessiivi saastutuksessa saastutuksissa
elatiivi saastutuksesta saastutuksista
illatiivi saastutukseen saastutuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi saastutuksella saastutuksilla
ablatiivi saastutukselta saastutuksilta
allatiivi saastutukselle saastutuksille
muut sijamuodot
essiivi saastutuksena saastutuksina
translatiivi saastutukseksi saastutuksiksi
abessiivi saastutuksetta saastutuksitta
instruktiivi saastutuksin
komitatiivi saastutuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo saastutukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
saastutus-

Etymologia

muokkaa

verbi saastuttaa (heikko vartalo saastut|a-) + johdin -us

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa