Wikipedia
Katso artikkeli Sametti Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
 
Sametti

Substantiivi

muokkaa

sametti (5-C)

  1. kangaslaatu, jossa on lyhyt ja tiheä nukkapinta

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈsɑmet̪ːi/
  • tavutus: sa‧met‧ti

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi sametti sametit
genetiivi sametin samettien
(samettein)
partitiivi samettia sametteja
akkusatiivi sametti;
sametin
sametit
sisäpaikallissijat
inessiivi sametissa sameteissa
elatiivi sametista sameteista
illatiivi samettiin sametteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi sametilla sameteilla
ablatiivi sametilta sameteilta
allatiivi sametille sameteille
muut sijamuodot
essiivi samettina sametteina
translatiivi sametiksi sameteiksi
abessiivi sametitta sameteitta
instruktiivi sametein
komitatiivi sametteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo sameti-
vahva vartalo sametti-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

ruotsin sanasta sammet, sameet, muinaisruotsin < keskialasaksan sammet, sammit < muinaisranskan samit < keskiajan latinan sanasta samitum, sametum, examitum, xamitum < muinaiskreikan sanasta x (ksámẽtos), ἑξάμιτος (heksámitos) ’kuusiniitinen[1]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

kiiltosametti, sametinhieno, sametinpehmeä, samettijalka, samettikangas, samettikukka, samettiminkki, samettinukka, samettipiisami, samettipuku, samettisilmä, samettitatti, samettityyny, samettivallankumous, samettivelli, silkkisametti, trikoosametti, vakosametti

Aiheesta muualla

muokkaa
  • sametti Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

muokkaa
  1. Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja R–Ö. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2000. ISBN 951-717-712-7, ISSN 0355-1768.