Wikipedia
Katso artikkeli Sanavartalo Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

muokkaa

sanavartalo (2)

  1. (kielitiede) morfeemi, johon suffiksit ja muu kieliopillinen aines voidaan liittää; vartalo
    Nomineilla ja verbeillä on sanavartalo, johon voidaan liittää tunnus ja taivutuspääte.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: [ˈs̠ɑ̝.nɑ̝.ˌʋɑ̝r.t̪ɑ̝.lʷo̞]

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi sanavartalo sanavartalot
genetiivi sanavartalon sanavartalojen
sanavartaloiden
sanavartaloitten
partitiivi sanavartaloa sanavartaloita
sanavartaloja
akkusatiivi sanavartalo;
sanavartalon
sanavartalot
sisäpaikallissijat
inessiivi sanavartalossa sanavartaloissa
elatiivi sanavartalosta sanavartaloista
illatiivi sanavartaloon sanavartaloihin
ulkopaikallissijat
adessiivi sanavartalolla sanavartaloilla
ablatiivi sanavartalolta sanavartaloilta
allatiivi sanavartalolle sanavartaloille
muut sijamuodot
essiivi sanavartalona sanavartaloina
translatiivi sanavartaloksi sanavartaloiksi
abessiivi sanavartalotta sanavartaloitta
instruktiivi sanavartaloin
komitatiivi sanavartaloine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo sanavartalo-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Synonyymit
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa