seisottava

  1. (taivutusmuoto) passiivin partisiipin preesens verbistä seisoa

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi seisottava seisottavat
genetiivi seisottavan seisottavien
(seisottavain)
partitiivi seisottavaa seisottavia
akkusatiivi seisottava; seisottavan seisottavat
sisäpaikallissijat
inessiivi seisottavassa seisottavissa
elatiivi seisottavasta seisottavista
illatiivi seisottavaan seisottaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi seisottavalla seisottavilla
ablatiivi seisottavalta seisottavilta
allatiivi seisottavalle seisottaville
muut sijamuodot
essiivi seisottavana seisottavina
translatiivi seisottavaksi seisottaviksi
abessiivi seisottavatta seisottavitta
instruktiivi seisottavin
komitatiivi seisottavine

seisottava

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä seisottaa

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi seisottava seisottavat
genetiivi seisottavan seisottavien
(seisottavain)
partitiivi seisottavaa seisottavia
akkusatiivi seisottava; seisottavan seisottavat
sisäpaikallissijat
inessiivi seisottavassa seisottavissa
elatiivi seisottavasta seisottavista
illatiivi seisottavaan seisottaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi seisottavalla seisottavilla
ablatiivi seisottavalta seisottavilta
allatiivi seisottavalle seisottaville
muut sijamuodot
essiivi seisottavana seisottavina
translatiivi seisottavaksi seisottaviksi
abessiivi seisottavatta seisottavitta
instruktiivi seisottavin
komitatiivi seisottavine