Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

seisotus (39)

  1. seisottaminen

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈsei̯sot̪us/
  • tavutus: sei‧so‧tus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi seisotus seisotukset
genetiivi seisotuksen seisotusten
seisotuksien
partitiivi seisotusta seisotuksia
akkusatiivi seisotus;
seisotuksen
seisotukset
sisäpaikallissijat
inessiivi seisotuksessa seisotuksissa
elatiivi seisotuksesta seisotuksista
illatiivi seisotukseen seisotuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi seisotuksella seisotuksilla
ablatiivi seisotukselta seisotuksilta
allatiivi seisotukselle seisotuksille
muut sijamuodot
essiivi seisotuksena seisotuksina
translatiivi seisotukseksi seisotuksiksi
abessiivi seisotuksetta seisotuksitta
instruktiivi seisotuksin
komitatiivi seisotuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo seisotukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
seisotus-

Etymologia muokkaa

johdos verbistä seisottaa (seisot- + -us)

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa