Substantiivi

muokkaa

selättäjä (10)

  1. henkilö, joka selättää jonkun tai jonkin

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi selättäjä selättäjät
genetiivi selättäjän selättäjien
(selättäjäin)
partitiivi selättäjää selättäjiä
akkusatiivi selättäjä;
selättäjän
selättäjät
sisäpaikallissijat
inessiivi selättäjässä selättäjissä
elatiivi selättäjästä selättäjistä
illatiivi selättäjään selättäjiin
ulkopaikallissijat
adessiivi selättäjällä selättäjillä
ablatiivi selättäjältä selättäjiltä
allatiivi selättäjälle selättäjille
muut sijamuodot
essiivi selättäjänä selättäjinä
translatiivi selättäjäksi selättäjiksi
abessiivi selättäjättä selättäjittä
instruktiivi selättäjin
komitatiivi selättäjine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo selättäjä-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

selättää + -jä

Käännökset

muokkaa