selkiyttäminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaselkiyttäminen (38)
- teonnimi verbistä selkiyttää
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | selkiyttäminen | selkiyttämiset |
genetiivi | selkiyttämisen | selkiyttämisten selkiyttämisien |
partitiivi | selkiyttämistä | selkiyttämisiä |
akkusatiivi | selkiyttäminen; selkiyttämisen |
selkiyttämiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | selkiyttämisessä | selkiyttämisissä |
elatiivi | selkiyttämisestä | selkiyttämisistä |
illatiivi | selkiyttämiseen | selkiyttämisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | selkiyttämisellä | selkiyttämisillä |
ablatiivi | selkiyttämiseltä | selkiyttämisiltä |
allatiivi | selkiyttämiselle | selkiyttämisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | selkiyttämisenä (selkiyttämisnä) |
selkiyttämisinä |
translatiivi | selkiyttämiseksi | selkiyttämisiksi |
abessiivi | selkiyttämisettä | selkiyttämisittä |
instruktiivi | – | selkiyttämisin |
komitatiivi | – | selkiyttämisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | selkiyttämise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
selkiyttämis- |
Etymologia
muokkaa- verbi selkiyttää + johdin -minen