Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

selkiytys (39)

  1. selkiyttäminen; selkeytys

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈselkiy̯t̪ys/ tai /ˈselkiˌyt̪ys/
  • tavutus: sel‧kiy‧tys / sel‧ki‧y‧tys

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi selkiytys selkiytykset
genetiivi selkiytyksen selkiytysten
selkiytyksien
partitiivi selkiytystä selkiytyksiä
akkusatiivi selkiytys;
selkiytyksen
selkiytykset
sisäpaikallissijat
inessiivi selkiytyksessä selkiytyksissä
elatiivi selkiytyksestä selkiytyksistä
illatiivi selkiytykseen selkiytyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi selkiytyksellä selkiytyksillä
ablatiivi selkiytykseltä selkiytyksiltä
allatiivi selkiytykselle selkiytyksille
muut sijamuodot
essiivi selkiytyksenä selkiytyksinä
translatiivi selkiytykseksi selkiytyksiksi
abessiivi selkiytyksettä selkiytyksittä
instruktiivi selkiytyksin
komitatiivi selkiytyksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo selkiytykse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
selkiytys-

Etymologia muokkaa

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa