sibilantti

Suomi

sibilantti (5-C)

(fonetiikka) suhiseva frikatiiviäänne, jota muodostettaessa kieli on kourussa pitkittäin ilmavirran kulkusuuntaan nähden
suomen sibilantteja ovat s ja š

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	sibilantti	sibilantit
genetiivi	sibilantin	sibilanttien (sibilanttein)
partitiivi	sibilanttia	sibilantteja
akkusatiivi	sibilantti; sibilantin	sibilantit
sisäpaikallissijat
inessiivi	sibilantissa	sibilanteissa
elatiivi	sibilantista	sibilanteista
illatiivi	sibilanttiin	sibilantteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	sibilantilla	sibilanteilla
ablatiivi	sibilantilta	sibilanteilta
allatiivi	sibilantille	sibilanteille
muut sijamuodot
essiivi	sibilanttina	sibilantteina
translatiivi	sibilantiksi	sibilanteiksi
abessiivi	sibilantitta	sibilanteitta
instruktiivi	–	sibilantein
komitatiivi	–	sibilantteine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	sibilanti-
vahva vartalo	sibilantti-
konsonantti- vartalo	-

1. Selite puuttuu.

Kari Suomi & Juhani Toivanen & Riikka Ylitalo: Fonetiikan ja suomen äänneopin perusteet, s. 75. Helsinki: Gaudeamus, 2006. ISBN 951-662-975-X.