sijaisuus
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaasijaisuus (40)
- se, että jollakulla on sijainen; se, että on sijainen
- Äidinkielenopettajan sijaisuutta hoitaa puutyönopettaja.
- viransijaisuus
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈsijɑi̯suːs/
- tavutus: si‧jai‧suus
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | sijaisuus | sijaisuudet |
| genetiivi | sijaisuuden | sijaisuuksien |
| partitiivi | sijaisuutta | sijaisuuksia |
| akkusatiivi | sijaisuus; sijaisuuden |
sijaisuudet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | sijaisuudessa | sijaisuuksissa |
| elatiivi | sijaisuudesta | sijaisuuksista |
| illatiivi | sijaisuuteen | sijaisuuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | sijaisuudella | sijaisuuksilla |
| ablatiivi | sijaisuudelta | sijaisuuksilta |
| allatiivi | sijaisuudelle | sijaisuuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | sijaisuutena | sijaisuuksina |
| translatiivi | sijaisuudeksi | sijaisuuksiksi |
| abessiivi | sijaisuudetta | sijaisuuksitta |
| instruktiivi | – | sijaisuuksin |
| komitatiivi | – | sijaisuuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | sijaisuude- | |
| vahva vartalo | sijaisuute- | |
| konsonantti- vartalo |
sijaisuut- | |