Katso myös: Silmu

Suomi muokkaa

 
Silmuja

Substantiivi muokkaa

silmu (1)[1]

Katso artikkeli Silmu Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
  1. (kasvitiede) versokasvien kehityksensä alussa oleva verso
  2. (murteellinen) nahkiainen

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈsilmu/
  • tavutus: sil‧mu

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi silmu silmut
genetiivi silmun silmujen
partitiivi silmua silmuja
akkusatiivi silmu;
silmun
silmut
sisäpaikallissijat
inessiivi silmussa silmuissa
elatiivi silmusta silmuista
illatiivi silmuun silmuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi silmulla silmuilla
ablatiivi silmulta silmuilta
allatiivi silmulle silmuille
muut sijamuodot
essiivi silmuna silmuina
translatiivi silmuksi silmuiksi
abessiivi silmutta silmuitta
instruktiivi silmuin
komitatiivi silmuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo silmu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

johdos sanasta silmä[2]

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

alkeissilmu, hankasilmu, itusilmu, juurisilmu, jälkisilmu, kukkasilmu, lehtisilmu, leposilmu, makusilmu, päätesilmu, silmuaste, silmulimitys, silmumutaatio, silmusuomu, sirkkasilmu, talvehtimissilmu, talvisilmu

Aiheesta muualla muokkaa

  • silmu Kielitoimiston sanakirjassa
  • silmu Tieteen termipankissa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1
  2. Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja R–Ö. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2000. ISBN 951-717-712-7, ISSN 0355-1768. Hakusana silmä.