Katso artikkeli Siluetti Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
 
Siluettitaidetta 1700-luvulta.
 
Kaupungin siluetti.

Substantiivi

muokkaa

siluetti (5-C)

  1. ääriviivakuva, varjokuva, usein muotokuva
  2. näkymä, jossa kohteen ääriviivat korostuvat vastavalossa
    kaupungin siluetti

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈsiluˌet̪ːi/
  • tavutus: si‧lu‧et‧ti

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi siluetti siluetit
genetiivi siluetin siluettien
(siluettein)
partitiivi siluettia siluetteja
akkusatiivi siluetti;
siluetin
siluetit
sisäpaikallissijat
inessiivi siluetissa silueteissa
elatiivi siluetista silueteista
illatiivi siluettiin siluetteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi siluetilla silueteilla
ablatiivi siluetilta silueteilta
allatiivi siluetille silueteille
muut sijamuodot
essiivi siluettina siluetteina
translatiivi siluetiksi silueteiksi
abessiivi siluetitta silueteitta
instruktiivi siluetein
komitatiivi siluetteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo silueti-
vahva vartalo siluetti-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

nimetty Étienne de Silhouetten mukaan

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Synonyymit
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa