simahtaminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaasimahtaminen (38)
- teonnimi verbistä simahtaa
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | simahtaminen | simahtamiset |
| genetiivi | simahtamisen | simahtamisten simahtamisien |
| partitiivi | simahtamista | simahtamisia |
| akkusatiivi | simahtaminen; simahtamisen |
simahtamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | simahtamisessa | simahtamisissa |
| elatiivi | simahtamisesta | simahtamisista |
| illatiivi | simahtamiseen | simahtamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | simahtamisella | simahtamisilla |
| ablatiivi | simahtamiselta | simahtamisilta |
| allatiivi | simahtamiselle | simahtamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | simahtamisena (simahtamisna) |
simahtamisina |
| translatiivi | simahtamiseksi | simahtamisiksi |
| abessiivi | simahtamisetta | simahtamisitta |
| instruktiivi | – | simahtamisin |
| komitatiivi | – | simahtamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | simahtamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
simahtamis- | |