simputus
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- jokin tekeminen, jossa esimiesasemassa oleva henkilö kiusaa alaistaan käyttämällä väärin valtaansa, erityisesti armeijassa
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈsimput̪us/
- tavutus: sim‧pu‧tus
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | simputus | simputukset |
| genetiivi | simputuksen | simputusten simputuksien |
| partitiivi | simputusta | simputuksia |
| akkusatiivi | simputus; simputuksen |
simputukset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | simputuksessa | simputuksissa |
| elatiivi | simputuksesta | simputuksista |
| illatiivi | simputukseen | simputuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | simputuksella | simputuksilla |
| ablatiivi | simputukselta | simputuksilta |
| allatiivi | simputukselle | simputuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | simputuksena | simputuksina |
| translatiivi | simputukseksi | simputuksiksi |
| abessiivi | simputuksetta | simputuksitta |
| instruktiivi | – | simputuksin |
| komitatiivi | – | simputuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | simputukse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
simputus- | |
Etymologia
muokkaajohdos verbistä simputtaa
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- simputus Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39