Suomi muokkaa

 
Sirppi

Substantiivi muokkaa

sirppi (5)

  1. käyräteräinen lyhytvartinen leikkuutyökalu, jolla leikataan viljaa
  2. sirpin muotoinen kuvio
    kuunsirppi

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈsirpːi/
  • tavutus: sirp‧pi

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi sirppi sirpit
genetiivi sirpin sirppien
(sirppein)
partitiivi sirppiä sirppejä
akkusatiivi sirppi;
sirpin
sirpit
sisäpaikallissijat
inessiivi sirpissä sirpeissä
elatiivi sirpistä sirpeistä
illatiivi sirppiin sirppeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi sirpillä sirpeillä
ablatiivi sirpiltä sirpeiltä
allatiivi sirpille sirpeille
muut sijamuodot
essiivi sirppinä sirppeinä
translatiivi sirpiksi sirpeiksi
abessiivi sirpittä sirpeittä
instruktiivi sirpein
komitatiivi sirppeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo sirpi-
vahva vartalo sirppi-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

slaavilainen laina[1]

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

kuunsirppi, sirpinkahva, sirppisoluanemia

Aiheesta muualla muokkaa

  • sirppi Kielitoimiston sanakirjassa
  • sirppi Suomen kielen vanhimman sanaston etymologisessa verkkosanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 365. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.