viikate
![]() |
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈʋiː.kɑ.t̪eˣ/
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | viikate | viikatteet |
genetiivi | viikatteen | viikatteiden viikatteitten |
partitiivi | viikatetta | viikatteita |
akkusatiivi | viikate; viikatteen |
viikatteet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | viikatteessa | viikatteissa |
elatiivi | viikatteesta | viikatteista |
illatiivi | viikatteeseen | viikatteisiin viikatteihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | viikatteella | viikatteilla |
ablatiivi | viikatteelta | viikatteilta |
allatiivi | viikatteelle | viikatteille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | viikatteena | viikatteina |
translatiivi | viikatteeksi | viikatteiksi |
abessiivi | viikatteetta | viikatteitta |
instruktiivi | – | viikattein |
komitatiivi | – | viikatteine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | viikattee- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
viikatet- |
Etymologia muokkaa
- balttilainen kanta *vikapteš, ETY / vikat
Käännökset muokkaa
1. maataloustyökalu, jolla niitetään esimerkiksi heinää ja viljaa
Liittyvät sanat muokkaa
Yhdyssanat muokkaa
viikatemies, viikatteenterä, viikatteenvarsi
Aiheesta muualla muokkaa
- viikate Kielitoimiston sanakirjassa