Katso myös: Viikate
Wikipedia
Katso artikkeli Viikate Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
 
Viikate

Substantiivi

muokkaa

viikate (48-C)

  1. maataloustyökalu, jolla niitetään esimerkiksi heinää ja viljaa

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈʋiː.kɑ.t̪eˣ/

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi viikate viikatteet
genetiivi viikatteen viikatteiden
viikatteitten
partitiivi viikatetta viikatteita
akkusatiivi viikate;
viikatteen
viikatteet
sisäpaikallissijat
inessiivi viikatteessa viikatteissa
elatiivi viikatteesta viikatteista
illatiivi viikatteeseen viikatteisiin
viikatteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi viikatteella viikatteilla
ablatiivi viikatteelta viikatteilta
allatiivi viikatteelle viikatteille
muut sijamuodot
essiivi viikatteena viikatteina
translatiivi viikatteeksi viikatteiksi
abessiivi viikatteetta viikatteitta
instruktiivi viikattein
komitatiivi viikatteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo viikattee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
viikatet-

Etymologia

muokkaa

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

viikatemies, viikatteenterä, viikatteenvarsi

Aiheesta muualla

muokkaa
  • viikate Kielitoimiston sanakirjassa