Wikipedia
Katso artikkeli Skeittaaja Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

muokkaa

skeittaaja (10)[1]

  1. (puhekieltä) rullalautailun harrastaja; rullalautailija
    Skeittaaja suoritti temppuja rampilla.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈskei̯t̪ːɑːjɑ/
  • tavutus: skeit‧taa‧ja

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi skeittaaja skeittaajat
genetiivi skeittaajan skeittaajien
(skeittaajain)
partitiivi skeittaajaa skeittaajia
akkusatiivi skeittaaja;
skeittaajan
skeittaajat
sisäpaikallissijat
inessiivi skeittaajassa skeittaajissa
elatiivi skeittaajasta skeittaajista
illatiivi skeittaajaan skeittaajiin
ulkopaikallissijat
adessiivi skeittaajalla skeittaajilla
ablatiivi skeittaajalta skeittaajilta
allatiivi skeittaajalle skeittaajille
muut sijamuodot
essiivi skeittaajana skeittaajina
translatiivi skeittaajaksi skeittaajiksi
abessiivi skeittaajatta skeittaajitta
instruktiivi skeittaajin
komitatiivi skeittaajine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo skeittaaja-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Synonyymit
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10