Wikipedia
Katso artikkeli Skeitti Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

muokkaa

skeitti (5-C)[1]

  1. (puhekieltä) rullalauta
    Mä panin mun skeitin myyntiin, ei polvet kestä.
  2. (puhekieltä) rullalautailu
    Tuu kattoo näitä skeittisivuja.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈskei̯t̪ːi/
  • tavutus: skeit‧ti

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi skeitti skeitit
genetiivi skeitin skeittien
(skeittein)
partitiivi skeittiä skeittejä
akkusatiivi skeitti;
skeitin
skeitit
sisäpaikallissijat
inessiivi skeitissä skeiteissä
elatiivi skeitistä skeiteistä
illatiivi skeittiin skeitteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi skeitillä skeiteillä
ablatiivi skeitiltä skeiteiltä
allatiivi skeitille skeiteille
muut sijamuodot
essiivi skeittinä skeitteinä
translatiivi skeitiksi skeiteiksi
abessiivi skeitittä skeiteittä
instruktiivi skeitein
komitatiivi skeitteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo skeiti-
vahva vartalo skeitti-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Synonyymit
muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

skeittilauta, skeittiramppi

Aiheesta muualla

muokkaa
  • skeitti Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5-C