slobo
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
slobo (1)
- (halventava, slangia) venäläinen
- Tuon mutkan takana on slobo. Mä tapan sen ensin. Nyt kuule hepe meidän täytyy stridiä niitä silmään. (Linna, Tuntematon sotilas)
- (harvinainen, halventava, slangia) jugoslaavi tai serbi
- (harvinainen, halventava, slangia) slaavi
- VW-konserni on onnistunut samalla konseptilla nostamaan entisen slobo-Skodan hyvän hinta-laatu-suhteen perheautoksi. (kauppalehti/palsta)
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈslobo/
- tavutus: slo‧bo
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | slobo | slobot |
| genetiivi | slobon | slobojen |
| partitiivi | sloboa | sloboja |
| akkusatiivi | slobo; slobon |
slobot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | slobossa | sloboissa |
| elatiivi | slobosta | sloboista |
| illatiivi | sloboon | sloboihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | slobolla | sloboilla |
| ablatiivi | slobolta | sloboilta |
| allatiivi | slobolle | sloboille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | slobona | sloboina |
| translatiivi | sloboksi | sloboiksi |
| abessiivi | slobotta | sloboitta |
| instruktiivi | – | sloboin |
| komitatiivi | – | sloboine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | slobo- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia muokkaa
- slaavilaisten kielen 'vapaata' merkitsevästä juuresta слобо-, vrt. sloboda, etunimi Slobodan
- alun perin Helsingin slangia[1]
Liittyvät sanat muokkaa
Yhdyssanat muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- slobo Kielitoimiston sanakirjassa