solfeesi
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaasolfeesi (5)
- (musiikki) solmisaatiojärjestelmä, jossa oktaavin nuoteille annetaan tavut do, re, mi, fa, sol, la ja ti. Tavut voivat olla suhteellisia tai sidottu absoluuttiseen säveleen
- (musiikki) tähän perustuva harjoituskappale, jossa sanojen sijaan käytetään em. tavuja
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | solfeesi | solfeesit |
genetiivi | solfeesin | solfeesien (solfeesein) |
partitiivi | solfeesia | solfeeseja |
akkusatiivi | solfeesi; solfeesin |
solfeesit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | solfeesissa | solfeeseissa |
elatiivi | solfeesista | solfeeseista |
illatiivi | solfeesiin | solfeeseihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | solfeesilla | solfeeseilla |
ablatiivi | solfeesilta | solfeeseilta |
allatiivi | solfeesille | solfeeseille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | solfeesina | solfeeseina |
translatiivi | solfeesiksi | solfeeseiksi |
abessiivi | solfeesitta | solfeeseitta |
instruktiivi | – | solfeesein |
komitatiivi | – | solfeeseine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | solfeesi- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
muokkaaKäännökset
muokkaaViitteet
muokkaa- ↑ Musiikin tietokirja. Toimittaneet Toivo Haapanen, Taneli Kuusisto, L. Arvi P. Poijärvi ja Veikko Helasvuo. Helsinki: Otava, 1956. Hakusana solfeggio.