solmisaatio

SuomiMuokkaa

Katso artikkeli Solmisaatio Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

SubstantiiviMuokkaa

solmisaatio (3)

  1. (musiikki) säveltapailujärjestelmä, jossa oktaavialan nuotit lauletaan tavuina do (tai ut), re, mi, fa, so (sol), la, ti (si)
  2. (musiikki) erityisesti sen keskiaikainen kirkkolaulujen oppimiseksi kehitetty, ja heksakordeille perustunut muoto[1]

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi solmisaatio solmisaatiot
genetiivi solmisaation solmisaatioiden
solmisaatioitten
partitiivi solmisaatiota solmisaatioita
akkusatiivi solmisaatio;
solmisaation
solmisaatiot
sisäpaikallissijat
inessiivi solmisaatiossa solmisaatioissa
elatiivi solmisaatiosta solmisaatioista
illatiivi solmisaatioon solmisaatioihin
ulkopaikallissijat
adessiivi solmisaatiolla solmisaatioilla
ablatiivi solmisaatiolta solmisaatioilta
allatiivi solmisaatiolle solmisaatioille
muut sijamuodot
essiivi solmisaationa solmisaatioina
translatiivi solmisaatioksi solmisaatioiksi
abessiivi solmisaatiotta solmisaatioitta
instruktiivi solmisaatioin
komitatiivi solmisaatioine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo solmisaatio-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

AlakäsitteetMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. Musiikin tietokirja. Toimittaneet Toivo Haapanen, Taneli Kuusisto, L. Arvi P. Poijärvi ja Veikko Helasvuo. Helsinki: Otava, 1956.