solmisaatio
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
solmisaatio (3)
- (musiikki) säveltapailujärjestelmä, jossa oktaavialan nuotit lauletaan tavuina do (tai ut), re, mi, fa, so (sol), la, ti (si)
- (musiikki) erityisesti sen keskiaikainen kirkkolaulujen oppimiseksi kehitetty, ja heksakordeille perustunut muoto[1]
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | solmisaatio | solmisaatiot |
| genetiivi | solmisaation | solmisaatioiden solmisaatioitten |
| partitiivi | solmisaatiota | solmisaatioita |
| akkusatiivi | solmisaatio; solmisaation |
solmisaatiot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | solmisaatiossa | solmisaatioissa |
| elatiivi | solmisaatiosta | solmisaatioista |
| illatiivi | solmisaatioon | solmisaatioihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | solmisaatiolla | solmisaatioilla |
| ablatiivi | solmisaatiolta | solmisaatioilta |
| allatiivi | solmisaatiolle | solmisaatioille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | solmisaationa | solmisaatioina |
| translatiivi | solmisaatioksi | solmisaatioiksi |
| abessiivi | solmisaatiotta | solmisaatioitta |
| instruktiivi | – | solmisaatioin |
| komitatiivi | – | solmisaatioine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | solmisaatio- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset muokkaa
1. järjestelmä, jossa tietty nuotti lauletaan tiettynä tavuna
|
Liittyvät sanat muokkaa
Alakäsitteet muokkaa
Viitteet muokkaa
- ↑ Musiikin tietokirja. Toimittaneet Toivo Haapanen, Taneli Kuusisto, L. Arvi P. Poijärvi ja Veikko Helasvuo. Helsinki: Otava, 1956.