solminta
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaÄäntäminen
muokkaa- IPA: /ˈsolmint̪ɑ/
- tavutus: sol‧min‧ta
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | solminta | solminnat |
genetiivi | solminnan | solmintojen (solmintain) |
partitiivi | solmintaa | solmintoja |
akkusatiivi | solminta; solminnan |
solminnat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | solminnassa | solminnoissa |
elatiivi | solminnasta | solminnoista |
illatiivi | solmintaan | solmintoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | solminnalla | solminnoilla |
ablatiivi | solminnalta | solminnoilta |
allatiivi | solminnalle | solminnoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | solmintana | solmintoina |
translatiivi | solminnaksi | solminnoiksi |
abessiivi | solminnatta | solminnoitta |
instruktiivi | – | solminnoin |
komitatiivi | – | solmintoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | solminna- | |
vahva vartalo | solminta- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset
muokkaa1. solmiminen
Ks. solmiminen |
Aiheesta muualla
muokkaa- solminta Kielitoimiston sanakirjassa