solmiminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaasolmiminen (38)
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | solmiminen | solmimiset |
| genetiivi | solmimisen | solmimisten solmimisien |
| partitiivi | solmimista | solmimisia |
| akkusatiivi | solmiminen; solmimisen |
solmimiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | solmimisessa | solmimisissa |
| elatiivi | solmimisesta | solmimisista |
| illatiivi | solmimiseen | solmimisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | solmimisella | solmimisilla |
| ablatiivi | solmimiselta | solmimisilta |
| allatiivi | solmimiselle | solmimisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | solmimisena (solmimisna) |
solmimisina |
| translatiivi | solmimiseksi | solmimisiksi |
| abessiivi | solmimisetta | solmimisitta |
| instruktiivi | – | solmimisin |
| komitatiivi | – | solmimisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | solmimise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
solmimis- | |
Etymologia
muokkaa- solmimalla yhteenliittäminen, sopimuksen, liiton, rauhan yms. tekeminen
- Sopimuksen solmiminen vaatii harkintaa.