sonsar
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaasonsar (32)
- (murteellinen, Etelä-Pohjanmaa, Pohjois-Suomi) kirppu
- Se oli justhin eilisin viäny fällyt airalle tuuleentumhan ja nyt ne oli yltä päältä noes, mutta eikhän niitä kans ollu sonsaret lähteny.[1]
- (murteellinen, Satakunta, Pohjois-Häme) täi; täin muna; siivoton ihminen
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | sonsar | sonsaret |
| genetiivi | sonsaren | sonsarten sonsarien |
| partitiivi | sonsarta | sonsaria |
| akkusatiivi | sonsar; sonsaren |
sonsaret |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | sonsaressa | sonsarissa |
| elatiivi | sonsaresta | sonsarista |
| illatiivi | sonsareen | sonsariin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | sonsarella | sonsarilla |
| ablatiivi | sonsarelta | sonsarilta |
| allatiivi | sonsarelle | sonsarille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | sonsarena (sonsarna) |
sonsarina |
| translatiivi | sonsareksi | sonsariksi |
| abessiivi | sonsaretta | sonsaritta |
| instruktiivi | – | sonsarin |
| komitatiivi | – | sonsarine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | sonsare- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
sonsar- | |
Lähteet
muokkaa- Kirsti Aapala: Kieli-ikkuna: Kirppuja, luteita, täitä. Helsingin Sanomat, 23.3.1999. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 7.9.2017