sopimusoikeus

SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

sopimusoikeus (40) (ei monikkoa)

  1. (oikeustiede) sopimusten tekemistä, muuttamista ja kumoamista koskeva oikeustieteen haara

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi sopimusoikeus
genetiivi sopimusoikeuden
partitiivi sopimusoikeutta
akkusatiivi sopimusoikeus;
sopimusoikeuden
sisäpaikallissijat
inessiivi sopimusoikeudessa
elatiivi sopimusoikeudesta
illatiivi sopimusoikeuteen
ulkopaikallissijat
adessiivi sopimusoikeudella
ablatiivi sopimusoikeudelta
allatiivi sopimusoikeudelle
muut sijamuodot
essiivi sopimusoikeutena
translatiivi sopimusoikeudeksi
abessiivi sopimusoikeudetta
instruktiivi
komitatiivi sopimusoikeuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo sopimusoikeude-
vahva vartalo sopimusoikeute-
konsonantti-
vartalo
sopimusoikeut-

EtymologiaMuokkaa

yhdyssana sanoista sopimus ja oikeus

KäännöksetMuokkaa