sopivuus
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaasopivuus (40)
- se, että on sopiva
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈsopiʋuːs/
- tavutus: so‧pi‧vuus
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | sopivuus | sopivuudet |
genetiivi | sopivuuden | sopivuuksien |
partitiivi | sopivuutta | sopivuuksia |
akkusatiivi | sopivuus; sopivuuden |
sopivuudet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | sopivuudessa | sopivuuksissa |
elatiivi | sopivuudesta | sopivuuksista |
illatiivi | sopivuuteen | sopivuuksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | sopivuudella | sopivuuksilla |
ablatiivi | sopivuudelta | sopivuuksilta |
allatiivi | sopivuudelle | sopivuuksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | sopivuutena | sopivuuksina |
translatiivi | sopivuudeksi | sopivuuksiksi |
abessiivi | sopivuudetta | sopivuuksitta |
instruktiivi | – | sopivuuksin |
komitatiivi | – | sopivuuksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | sopivuude- | |
vahva vartalo | sopivuute- | |
konsonantti- vartalo |
sopivuut- |
Etymologia
muokkaasanan sopiva vartalosta sopiv- ja suffiksista -uus
Käännökset
muokkaa1. se, että on sopiva
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Aiheesta muualla
muokkaa- sopivuus Kielitoimiston sanakirjassa