Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

soppa (10-B) (monikko sopat)

  1. (arkikieltä) keitto; usein makea tai makeahko mehukeitto tai vastaava
    Rusinasoppa on monien lasten herkku.
  2. (kuvaannollisesti) sekava asia, sekasotku
    nyt syntyi melkoinen soppa
    surkeiden sattumien soppa
  3. (slangia) alkoholijuoma

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈsopːɑ/
  • tavutus: sop‧pa

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi soppa sopat
genetiivi sopan soppien
(soppain)
partitiivi soppaa soppia
akkusatiivi soppa;
sopan
sopat
sisäpaikallissijat
inessiivi sopassa sopissa
elatiivi sopasta sopista
illatiivi soppaan soppiin
ulkopaikallissijat
adessiivi sopalla sopilla
ablatiivi sopalta sopilta
allatiivi sopalle sopille
muut sijamuodot
essiivi soppana soppina
translatiivi sopaksi sopiksi
abessiivi sopatta sopitta
instruktiivi sopin
komitatiivi soppine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo sopa-
vahva vartalo soppa-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

hernesoppa, kalasoppa, klimppisoppa, lihasoppa, makkarasoppa, mustikkasoppa, papusoppa, perunasoppa, rusinasoppa, soppajono, soppakala, soppakanuuna, soppakauha, soppaliha, soppatykki

Idiomit muokkaa

  • mitä useampi kokki, sen huonompi soppa

Aiheesta muualla muokkaa

  • soppa Kielitoimiston sanakirjassa

Ruotsi muokkaa

Substantiivi muokkaa

soppa yl. (1) (yks. määr. soppan [luo], mon. epämäär. soppor [luo], mon. määr. sopporna [luo])

  1. keitto
  2. (arkikieltä) keitos, sotku; sekamelska

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

hajfenssoppa, ärtsoppa