sopu

Suomi

Substantiivi

sopu (1-E) (monikko sovut)

riidaton tila osapuolen välillä
saavutettu yhteisymmärrys jostain asiasta

Ääntäminen

IPA: /ˈsopu/, [ˈsʷo̞pu]
tavutus: so‧pu

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	sopu	sovut
genetiivi	sovun	sopujen
partitiivi	sopua	sopuja
akkusatiivi	sopu; sovun	sovut
sisäpaikallissijat
inessiivi	sovussa	sovuissa
elatiivi	sovusta	sovuista
illatiivi	sopuun	sopuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	sovulla	sovuilla
ablatiivi	sovulta	sovuilta
allatiivi	sovulle	sovuille
muut sijamuodot
essiivi	sopuna	sopuina
translatiivi	sovuksi	sovuiksi
abessiivi	sovutta	sovuitta
instruktiivi	–	sovuin
komitatiivi	–	sopuine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	sovu-
vahva vartalo	sopu-
konsonantti- vartalo	-

Liittyvät sanat

sopiva

Johdokset

adjektiivit: sopuisa

Yhdyssanat

epäsopu, naapurisopu, sopuhinta, sopujuoksu, sopuottelu, sopupeli, sopuratkaisu, sopusointu, sopusuhta

Idiomit

sopu sijaa antaa

Aiheesta muualla

sopu Kielitoimiston sanakirjassa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wiktionary.org/w/index.php?title=sopu&oldid=4638892”